Vaatimatonta asumista ja kuvankauniita maisemia Baltiassa

Toisen reissuyömme vietimme legendaarisessa Konse campingissä. Olemme aloittaneet reissumme täältä aikaisemminkin ja taas oli mukava palata kauniisiin ja tuttuihin maisemiin. Konse leirintäalueena ei ole kummoinen, mutta asiointi siellä on helppoa, kun respassa pälpätetään suomea ja heti takapihalta pääsee kauniin joen viertä tunnelmalliselle kaupunkialueelle ja etelän fiiliksen omaaville hiekkarannoille.

Konsen leirintäalue

Leirintäalue Pärnu joen rannalla

Pärnussa kannattaa ehdottomasti tutustua ympäristöön pyöräillen. Meilläkin oli pyörät mukana ja lähdimme Huipun kanssa kiertämään kaupunkia joen viertä pitkin pikkuhiljaa merelle päin. Pyörätiet olivat oikein hyvät ja näkymät sitäkin paremmat. Ajoittain pyöräilimme puistoalueisen läpi ja toisinaan reitti kulki vaaleiden hiekkarantojen ja lukuisien aurinkoisten terasseiden vierustaa. En yhtään ihmettele, että Pärnuuta kutsutaan rantaparatiisiksi.  



Kauniit hiekkarannat itämerelle

 

Kaupunkialue oli myös idyllinen pienine putiikkeineen ja puistokahviloineen. Itse kuitenkin nautin eniten pyöräilystä joen vartta pitkin, koska reitti oli hyvin rauhallinen ja kaunis.

Pärnujoen rantatie



Huippu iltalenkillä auringonlaskussa

 

Seuraavana päivänä suuntasimme caravaanin kohti Latvian Jurmalaa. Jurmala sijaitsee vain 25 km päässä Riikasta länteen ja sitä kutsutaan usein ”pohjoisen Rivieraksi” kilometrien pituisen hiekkarannan ansiosta.  Paikka tunnetaan myös Itämeren rannikoiden suurimpana kylpyläkaupunkina, koska Jurmalan alla juoksevat legendaariset muta- ja mineraalivedet.

Maisemia auton ikkunasta Riikaa ohitettaessa

 

Me valitsimme seuraavaksi leiripaikaksi Jurmala campingin. Paikka oli hyvin vaatimaton, nurmipuistikko jossa vieraili muutamia matkamobiileita. Paikka kyllä täytti odotuksemme kun menimme alueen perältä kauniiseen mäntymetsikköön, jonka polku johdatti meidät uskomattoman kauniille hiekkarannalle.

Jurmala camping

 

Mäntymetsän tuoksun sanotaan edistävän sydämen terveyttä.

 

Kyllä mieli lepäsi.



Huippukin pääsi nauttimaan meri ilmasta.

 

Kaupunkiin tutustuimme myös himpun pyöräillen. Kysyimme receptionin pojilta hyvää ruokapaikkaa ja koska avomies mainitsi sanan pizza, saimme suosituksen Latvian parhaasta pizzapaikasta nimeltään Red Bus. Tämä houkutin pisti meidät pyöräilemään 10 km todella kehnoa pyörätietä pitkin. Maisemissakaan ei ollut paljon kehuttavaa ja nälkäisenä sekä hieman eksyksissä olevien tunnelmien saattelemana hermokin oli paikoin aika pinnassa. Perillä odotti ränsistyneen näköinen pizzeria, mutta pitsat maistuivat tuon jälkeen taivaallisilta.

Vaikka maisemat pyörämatkalla eivät olleet ihmeelliset, saimme silloin tällöin nähdä kauniita taloja koristeellisine pikkutorneineen.

 

Tämän takia kannatti pistää pyörän vanne koville pomppusalla tiellä.