Mutkittelu kohti Geirangeria

Lähdimme ajamaan Odda campingistä pohjoiseen päin tietä numero 13. Matka kävi hyvin hitaasti, koska tie oli yllättävän kapea kulkien kallion laidalla ja paikoin tilanteet kävi aika jännittäväksikin. Tilanteista selvittiin kuitenkin peili-pelillä, toisin sanoen katsoen tarkkaan peileistä, etteivät renkaat lipsu rotvallista ja paikoin peilit piti kääntää sivuun, ettei kolise vastaantulijan kylkeen.



Mahtuu hienosti!



Onnea oli paikoittaiset tienlevennykset!

Sää ei tällä erää suosinut maisemien ihailua, vaikka maisemien monimuotoisuus serpentiiniteineen ja vesiputouksineen kaunisti reittiämme. Totta se vaan on, että auringonpaiste luo omanlaisen kehyksen kauniille maisemille ja siitä koituvista väreistä, valosta ja ilmapiiristä nauttiminen on aivan toisenlaista kauniissa säässä.

Matkan varrella ihastelimme vesiputouksia. Humina oli vaikuttava.



Korkeat sillat veivät meitä jokien yli.

Pääsimme hyvissä ajoin seuraavaan määränpäähämme Djuvikcampingkiin, jonka avomies oli aikaisemmin valinnut sen vuoksi, että se oli puolessa välissä Odda campingistä Geirangeriin mentäessä. Paikka oli hyvin rauhallinen vaatimattomine palveluineen. Tuo rauha oli kuitenkin tervetullut edellisen ruuhkaisan leiripaikka kokemuksen jälkeen.



Djuvik Camping

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan eteenpäin, määränpäänämme Geiranger, jossa olemme jo muutaman kerran aikaisemmin olleet. Tällä kertaa matkan suunta oli vaan erilainen, tulimme etelästä pohjoiseen, joten saimme nähdä matkan teon toisesta perspektiivistä. Ennen Geirangerille saapumista pääsimme jälleen matkustamaan yhden lauttamatkan Vangsnes-Hella välillä. Tämän jälkeen ajoimme tietä numero 55 hetken ja sen jälkeen tietä 5 Skeihin asti, josta lähti tie E39 Byrkjeloon. Ennen Utvikkia pääsimme kokemaan jälleen serpentiiniteiden huimaa mutkittelua vuoren huipuille asti, jossa näimme lunta pitkästä aikaa. Huippukin intoutui kovasti lumesta, jota oli viimeksi nähnyt viiden kuukauden ikäisenä ja pisti pienet rihaantumiset päälle haukaten lunta välillä suuhunsa.

Serpentiinitiet näkyy utuisen sumun keskellä.

Tässä hieman maisemaa ylempää.

 

Huipulla oli lumista! ;)

 

Vettä eri olomuodoissa.

Kurvittelua pilvien keskellä.

Pian näimme jo tuttua maisemaa laskeuduttuamme alas Geirangerin serpentiinitietä kohti meren pohjukkaa. Alasmeno tuollasta tietä oli taas jännittävää, koska kasoittain turisteja vievät bussit olivat tien tukkeena varsinkin mutkissa, joista ei kahta isompaa autoa mahtunut kulkemaan samanaikaisesti. Hitaasti mutta varmasti pääsimme alas asti, jossa sadat turistit oli vallanneet tuon pienen valloittavan kylän. Onneksi meillekin löytyi oma paikka kylän sydämessä olevasta Geirange Campingistä. Tästä alkoi pitkään odotettu vierailu pienessä Norjan paratiisissa.



Huimaavaa laskettelua kurveissa!

Määränpää jo näkyvissä!

Näissä maisemissa on hyvä olla.