Joutuisaan kävi matka kohti pohjoista ja Kilpisjärveä

Peikonpolku jäi taaksemme seuraavana päivänä ja keulamme suuntasi kohti Trondheimiä. Ajoimme kuitenkin vielä sen ohi, koska jouduimme tekemään hieman matkasuunnitelmaa eteenpäin ja se viittasi meille pitkiä ajomatkapäiviä. Kun olimme ajaneet noin 500km, pysähdyimme FøllingstuaCampingkiin. Paikka vaikutti kivalta, järvenrantamaisemat ja palveluihin kuului mm. ravintola ja kiva terassi. Camping tienoolle oli eksynyt muitakin kohtalaisesti ja kauniin sään helliessä meitä, ihmiset nauttivat ulkona auringonpaisteesta ja mikäs siinä, näkymät eivät olleet hullummat.

Leirintäalueen paikat kehystivät järveä.

Huippu nauttii ulkoilusta pitkän ajomatkan jälkeen.

Näinkin voi matkustaa vetteen päällä; Buli-vene.

Camping aluetta.

 Seuraavana päivää heräsimme kohtuullisen aikaisin (meidän mittapuussa) ja jatkoimme taas hurruuttelua kohti Suomen peukaloa. Matkanvarrella oli taas paljon valokuvaamisen arvoista nähtävää.

Tässä ei puskat päässeet peittämään maisemien näkyvyyttä.

Melkein pääsi puska eteen!

 

Napapiirin nähtävyyspaikka huristettiin tällä kertaa ohi, jotta matka sujui joutuisammin.

Näissä maisemissa kosket pääsi pääosaan.

Kunnianhimoisena päädyimme lopulta Mørsvikbotn Campingkiin. Paikka oli oikein kiva, mutta meitä helli tuskallisen liikaa auringonpaahde, joten saimme odotella autossa auringonlaskua, ennen kuin menimme ihailemaan kaunista maisemaa, joka avautui järvelle.

Huh, hellettä!

Ranta oli päässyt mataloitumaan, mutta maisemat oli silti kauniit.

Huippu pääsi juoksentelemaan rannassa.

Auringon laskettua, oli mukava olla pihalla.

 

Seuraava päivä oli melko haikea, koska jouduimme hyvästelemään sydämiämme koskettaneen Norjan. Norja on ihan omanlainen kokemus, koska sen maisemat ovat niin ainutlaatuiset ja ympärillä on tilaa vain olla ja hengähtää sekä ihastella. Ainut asia, jota haluaisin muuttaa Norjassa on se, että maisemareittien tienvierustat voisi siistiä kaikista pensaista ja muista näköesteistä, joiden takia tuhottoman kauniit maisemat ja niiden ikuistamisyritykset menevät välillä täysin hukkaan! Ties monet ”pirulaiset” taas kuului kopistamme, kun yritin saada matkan päältä kuvaa muistoksi turhaan, kun joku pirun puska tai liikennemerkki tai puu tai sähköpylväs komeili kuvan tielle! Joskus aikaisemminkin olen tätä samaista asiaa manannut, mutta vieläkään ei ole valitukseni kuulunut päättäville tahoille asti. No, onneksi avomies suostui välillä pysäyttämään auton, jotta sain jokusen kuvan napatuksi, mutta tuollainen taktikointi ei paljoa joutuisaa matkaa edistänyt.

Tyyntä ja peilikirkasta.

Pysähdyspaikkoja löytyi tien sivusta, jotta sain käydä nappasemassa muutaman kuvan.

Välillä maisemat ulottui kauas, kun pirulaisen puskat eivät olleet edessä!

Yksi lauttamatka pääsi taas reitillemme E6 tietä ajaessamme välillä Bognes-Skaberget.

Lauttamatkan maisemia.

Kaikkia vesistön ylityksiä ei tarvinnut tehdä lautalla.

Lisää kuvateksti

Ajamalla matka taittui ja pian maisemat vaihtuivatkin ja tiet huononi, kun saavuimme Suomen rajan yli. Määränpäänämme oli Kilpisjärven Tundrea camping, jossa olemme aikaisemminkin yöpyneet muutaman kerran. Paikka on hieman omalaatuinen karuine maisemine ja porojen vilahtaessa ohi, mutta siellä avomies pääsee aina tunnelmoimaan Raid elokuvaa, jonka loppukohtaus on kuvattu samoissa maisemissa Saana tunturin kupeessa.

Suomen rajalla tiet oli aika huonossa kunnossa.

Kesä ja lapin mäkäräiset...

...ja porot!

 

Siellä se Saana tunturi komeilee.