Keula kohti merta Tanskassa

Saksan Hampurista ajoimme rysäyksellä 500km Tanskan pohjukkaan Saltumiin, Guldager Campingkiin. Paikka valikoitui sillä, että hahmottelimme lähtevämme lautalla suoraan Norjaan, Hirtshalsista Krstiansandiin, ja tuolta oli vajaa tunnin matka satamaan. Suunnitelmana oli tällä kertaa kokeilla laivaa Norjan puolelle matkustamiseen, koska sillä vältettäisiin Tanskan ja Ruotsin välillä olevat siltamaksut ja turhat kilometrit koukkaamisella Ruotsin kautta. Halpaahan tuo touhu ei ollut, noin 300€, mutta olisi kilometreistä ja siltamaksuista kertynyt tuo sama summa muutenkin tällaisella isolla auton rotiskolla, joten tällä vaihtoehdolla voittaisi ainakin aikaa.

Hienosti hoidetulla leirintäalueelle oli mukava asettautua.

Guldager Camping oli oikein viihtyisä paikka. Tilavia nurmikenttäpaikkoja löytyi monesta tasosta ja tilaa oli mukavasti ympärillä. Leiriydyttyämme avomies soitti Direct Ferriesin asiakaspalveluun ja varasi meille suunnittelemamme lauttamatkan seuraavaksi päiväksi. Asiointi ei sujunut mutkitta pienen kielimuurin vuoksi, mutta lopulta puhelu saatiin päätökseen ja jäimme odottamaan tilausvahvistusta sähköpostiin.

Sähköpostia ei kuulunut, joten päätimme käydä odotellessa kävelyllä, meille respassa suositetulla rannalla. Kiva kävelyreitti vei meidät Saltumin rantaan, jonka tuntui pienessä myrskytuulessa aika vaikuttavalta. Päättymätön horisontti, taivaanranta ja tuulen tuiverrus; huikeeta!

Polku läpi korkea heinämättään ja ruusupensaiden toi meidät Saltumin rantaan.



Yksinkertaista mutta kaunista.

Huippukin malttoi olla hetken paikoillaan.

Ilo irti ja juoksuksi!

Sähköpostia ei kuulunut seuraavan illan aikana, mutta koska meillä oli varausnumero kirjoitettuna ylhäällä, uskalsimme jäädä levollisin mielin nukkumaan. Aamulla herätys johdatti meidät Hirtshalsin satamaan. Olimme todella hyvissä ajoin liikkeellä (KERRANKIN) varausvahvistuksen puuttumisen takia sekä edellisestä ”minuuttipelistä” viisastuneita. Navigaattori johdatti meidät perille ja jäimmekin ensimmäisinä jonottamaan check in:n portille. Rauhassa joimme kahvit, söimme eväsleivät ja kävimme vielä ulkoiluttamassa Huippuakin. Pikkuhiljaa varausvahvistuksen puuttuminen sai epäilemään meitä siitä, onko kaikki kunnossa; ketään muita ei jonottanut meidän kanssa sisään checkinniin ja Fjord Linen laiva, jonka piti lähteä tunnin päästä, ei ollut ilmestynyt eteemme. Sisällämme vahvistui jälleen ”tollonkoppi” olotila ja avomies rupesi tutkimaan tilannetta. Pian huomattiinkin, että olimme jonottamassa väärään laivaan. Hippulat ja pyörät vinkuen kurvasimme oikeaan lähtöselvitykseen Color Lineen ja kiitimme onneamme, että olimme ajoissa liikkeellä!



Vihdoin!



Oikeassa paikassa ei tarinnut jonottaa yksin!

Nyt saa taas huohahtaa.