Camping kokemuksia laidasta laitaan Etelä-Norjassa

Laivamatka Tanskasta Norjan Kristiansandiin sujui mukavasti lipuen ja Huippu osasi odottaa kiltisti autossa koko matkan! Jännitystä maihin tuloon aikaansai tulliin meno, joka vaadittiin lemmikkieläinpassin tarkastusta varten. Niin kuin aikaisemmin kerroinkin, Norjaan saavuttaessa heisimatoa esiintyviltä alueilta tullessa, täytyy koiralta löytyä passi voimassa olevine rokotuksineen ja merkintä oikein annetusta ekinokokkoosi lääkityksestä. Varmistin vielä sähköpostilla Evirasta, että kaikki on kunnossa ja niin olikin ja he neuvoivat vielä näyttämään passin tulliin.

Maissa siis kurvasimme tullin punaista kaistaa pitkin luukulle ja kerroimme meillä olevan koira. Tulli pyysi passin ja syynäsi sen oikein tarkkaan, kysyi käytämmekö 28 päivän sääntöä ja lopuksi tiedusteli vielä onko meillä ”liikaa” alkoholia mukana? Avomies vastasi ettei ole, vaikka tuo oli vain hänen oma näkemyksensä asiasta! Todellisuudessa Viron viinarannassa vierailun tuloksena koko takakontti oli täynnä kotiin tuomiseksi lonkeroa ja viiniä ja ne ylittivät kyllä tuontimääräykset reippaasti. Onneksi tullivirkailija ei sen koomin ruvennut asiaa tutkimaan ja me saimme hyväksynnän lemmikkieläin passille ja matka sai jatkua.

Huippu pääsi "Nosebookkaamaan" ensimmäistä kertaa Norjassa.

Tällä kertaa päätimme, ettemme ajele tapamme mukaan aivan rannikkoa pitkin, vaan lähdimme ajamaan pohjoiseen sisämaan kautta. Löysimme itsemme Neset campingistä, jossa iloinen ja hilpeä leiri isäntä otti meidät vastaan. Kuullessaan meidän olevan Suomesta, hän kertoi, että suomalaiset ovat harvinaisia vieraita heillä, koska yleensä suomalaiset kulkevat eri kautta. Pienen juttutuokion jälkeen saimme paikan juuri avatulta leiriosiosta aivan veden ääreltä. Leirialue oli kerrassaan upea muutenkin, niemen kärjessä vihreiden laaksojen ja puhtaan kirkkaan ja kimmeltävän veden ympäröimänä. Maisemat olivat lumoavat ja paikka oli varmasti kauneimpia camppäreitä, missä olemme olleet.

Saimme valita uusista leirintäalueen paikoista itsellemme sopivamman.

Huippukin oli tyytyväinen paikkavalintaamme!

 

Moni muukin oli löytänyt upean Neset campingin.

Täällä oli mukava haukotella.



Alueella oli pieni saari, jonne pääsi sillan kautta. Me vietimme tuolla aikaa katsoen auringon laskua.

Jokunen oli tullut vierailulle veneellä.

Tästä tunnelmasta oli nautittava mahdollisimman pitkään.

 

Seuraavana päivänä oli vaikea tehdä lähtöä tuolta seesteisyyden tyyssijasta. Lähdimme kuitenkin ajamaan pohjoiseen päin ja pysähdyimme välillä ihailemaan kauniita maisemia.

Matkan varrella olevassa taukopaissa oli jonkinlaisia museorakennuksia, joihin emme tutustuneet sen tarkemmin.

Somewhere over the rainbow.

Oddaan saavuttaessamme, meidät toivotti tervetulleeksi värikäs pyöräsilta.

 

Useamman tunnin jälkeen alkoi jo uuvuttaa ja päädyimme ajamaan pienehköön Oddacampingkiin. Paikassa tuntui olevan ruuhkaa jonoksi asti, mutta emme jaksaneet enää lähteä etsimään uutta paikkaa, joten kirjauduimme sisään. Meidät johdatettiin todella ahtaaseen leirintä sektoriin ja pian aloimme katua valintaamme. Emme kuitenkaan enää kehdanneet ja jaksaneet lähteä muualle, joten tyydyimme kohtaloomme ja ahtauduimme joukkoon. Rima laski aika paljon edellisestä paikasta, mutta saimmepahan auton sähköön ja katsottua viimein elokuvia, joita varasimme ajanvietteeksi mukaamme.

Väkeä kuin pipoa.



Mukavasti yhteiselo sujui, vaikka teltat ja autot oli metrin päässä toisistaan. Sopu sijaa antaa.