Kokemusta rikkaampana: Huisia huimempi Peikonpolku

Aamu Storsand Gård Campig:ssä alkoi erittäin hyvillä mielin. Aurinko lämmitti mukavasti ja pitkästä aikaa sai laittaa shortsit päälle. Ei muuta kuin kamat kasaan ja kohti seuraavaa määränpäätä Peikonpolun juurelle.

Mainittakon tähän väliin, että avomies teki matkalla omat ratkaisunsa meidän nettiongelmiin, jotka ratkesivat yhdellä puhelinsoitolla Soneralle. J Nyt soi autoradiossa Radio Suomi ja uudet virkkausohjeet on saatavilla matkankin aikana silloin kun niitä tarvitsee.

Reittivaihtoehtoja määränpäähämme oli (ainakin) kaksi, joko matka kulkisi isoa E6 tietä pitkin hieman nopeammin tai saariston kautta kulkevaa E39 väylää, johon sisältyi muutaman lauttayhteys. Päätimme valita saaristo reitin, jotta saisimme paremmat maisemat matkamme varrelle, mutta se sisälsi tietenkin myös sen negatiivisen puolen, eli lauttamaksut noin 200-300Kr per lauttamatka tällä meidän automobiilillamme. Lauttamatkat kuitenkin ”maksoi” itsensä pois kun saimme ihannoida taas värikkään kaunista saaristolaismaisemaa.

Saaristomaisemia

Matkan päällä valitsimme seuraavaksi yöpaikaksi leirintäalueen Trollveggen Camping. Tämä leirintäalue ei ihan osunut reitin varrelle kohti Peikon polkua, mutta tämä osoittautui aivan täyden kympin arvoiseksi ratkaisuksi. Paikka oli hyvin rauhallinen ja avara ja pystysuorat kallioseinämät antoivat paikalle kolmiulotteiset raamit. Ainutlaatuiset maisemat korkean ja jylhän vuoristoseinämän alla aukeni vangitsevasti katsojan silmiin. Maisemat olivat kuin taideteos, jota oli vaikea olla tuijottamatta herkeämättä. Valokuvat eivät anna oikeanlaista oikeuta näille maisemille, ne pitää kokea itse, mutta koska sanat eivät riitä kertomaan kaikkea mitä koimme katsellessa näitä näkymiä, niin kuvat puhukoot puolestaan paikan karunkauniista olemuksesta.

Leirintäalueella oli myös eläimiä, jotka kovasti teki tuttavuutta

Seuraava päivä olikin jännääkin jännempi. Oli aika kavuta Trollstigvegeniä eli Peikonpolkua ylös. Olemme kerran aikaisemmin kokeneet tämä serpentiiniteiden hurjat käänteet ja pudotusnäkymät ja muistan kuinka melkein vatsaa väänsi jännitys, kun piti ajaa isolla autolla siksakkia ylöspäin kallionkielekkeillä. Tällä kertaa jännitys näyttäytyi itsellä innokkuutena ja pystyin jopa nauttimaan näkymistä ja sen tuomasta kutkutuksesta vatsan pohjassa.

Ylhäällä meitä odotti Trollstigenin turistikeskus ja näköalapaikka, mistä oli mitä huikeimmat näkymät alas laaksoon. Trollstigen on yksi Norjan vierailluimmista turistinähtävyyksistä, eikä ihme. Ei siitä varmaan sen enempää tarvitse kertoa, kuvat kertokoon loput tästä tarinasta.