Geiranger - pala paratiisia

Trollstigenistä matka jatkui Eidsdalen laakson läpi kohti kuuluisaa Geirangereria. Kulku lumihuippuisissa vuoristomaisemissa aivan pienten järvien ja jokien vierustalla kävi leppoisasti. Yksi lauttaväyläkin osui matkanvarrelle. Laskeuduttuamme alas vuoristosta kohti Geirangervuonon pohjukassa olevaa kylää, jouduimme ajamaan toistamiseen kunnon serpentiinitietä. Sehän ei meitä haitannut vaan pääsimme jälleen ihailemaan eteemme aukeavia huikeita näkymiä vuorten reunustamalle vuonolle.

Näkymiä matkan varrelta



Näköalatasanteen näkymät Geiranger vuonolle

Näköalatasanteen näkymät kohti kylää

Geiranger on yksi UNESCO:n maailmanperintökohde ja sen kauneus aukeni meille nyt toista kertaa ja entistä paremmin. Olemme käyneet aikaisemmin tässä upeassa paikassa vuonna 2013, mutta silloin jäimme ensimmäiselle leirintäalueelle ja peremmällä olevan Geirangerin kylän salaisuudet jäivät meiltä kokematta.

Tällä kertaa päätimme leiriytyä Geirangerin leirintäalueelle, joka sijaitsee aivan keskellä kyseistä kylää. Tästä paikasta kaikki palvelut, mm. useampi ravintola ja kahvila, monet matkamuistomyymälät, ruokakauppa, hotelli sekä laivasatama olivat 500 metrin säteellä. Koska kaikki tuntui olevan kohdillaan täällä, niin sää, näkymät kuin palvelut, päätimme jäädä kohteeseen pariksi yöksi.

 

Paikkamme leirintäalueella

Isoja risteilylaivoja toi sadoittain turisteja kylään

 

Ensimmäisenä päivänä ihastelimme vain kylää ja sen tarjoamia maisemia. Kylä on hyvin pieni mittasuhteiltaan ja on uskomatonta, kuinka paljon turisteja sinne tuodaan päiväsaikaan busseilla ja risteilijöillä. Onneksi kuitenkin kylä hiljenee iltaa kohti kun suurin osa väestä poistuu niillä kulkuneuvoilla millä sinne oli tullutkin.  

Kylästä kyllä löytyi monenlaista katseltavaa ja seurattavaa. Idyllisen kapean pääkadun kadun varrella on vanhanaikaisen kylän tapaan rakennettuja hirsimökkejä, joihin oli pystytetty puoteja ja ravintoloita.  Nälän yllättäessä, päätimme kokeilla, minkälaista ruokaa saisimme Olebuda Restaurantista. Astuttuamme sisään ravintolaan, meille aukeni kauniin romanttinen, kaunis ja lämmin tunnelma. Ruokakin osoittautui oikein mainioksi ja olimme tyytyväisiä lähtiessämme. Ennen nukkumaan menoa, kävimme vielä laivasatamassa katsomassa seuraavalle päivälle Geirangerin nähtävyysristeilyjen aikatauluja ja päätimme, että lähtisimme kokemaan yhden ”sightseeing” seuraavana päivänä.

 

Seuraavana aamupäivänä lämpötila hipoi 30 astetta ja tiedossa oli 1,5h risteily vuonolle. Lähdimme puolitoistatuntia aikaisemmin varaamaan lippuja satamaan. Päästyämme sinne, lipunmyyjä sanoi, että laiva on loppuunmyyty sillä lähdöllä, johon olisimme halunneet päästä ja seuraava lähti vasta illalla. Myyjä taisi huomata pettymyksen kasvoiltamme ja laittoi meidät jonoon lipuille, jos joku ei tulisikaan lunastamaan varaamiaan lippuja. Sillä aikaa minulle jäi hyvin aikaa shoppailla matkamuistomyymälöissä ja päätimme myös käydä kokeilemassa viereisessä ravintolassa Brasserie Posten:ssa, josko saisimme sieltä jotkut herkulliset voileivät. Odotellessa leipiämme, googlasimme kyseisen ravintolan ja huomasimme, että se oli meriruuastaan oikein kuuluisa Norjassa. Teimme siis siltä seisomalta pöytävarauksen meille illaksi.  Täydellisten lohivoileipien jälkeen lähdimme kyselemään, kävisikö meillä tuuri ja saisimme jonottamamme liput nähtävyysajelulle vuonoon. Aikaa risteilyn lähtöön oli 10 minuuttia ja myyjä sanoi, ettei voi myydä meille lippuja ennen kuin vasta minuutti ennen lähtöä. Jäimme kärkkymään tiskin eteen mahdollisuuksiamme ja minuuttia vaille myyjä sanoi, että nyt hän voi myydä viimeiset kaksi lippua, kun varauksen tekijöitä ei ole saapunut. Meitä lykästi hienosti! Nopean maksun ja laivaan kipityksen jälkeen, odotus oli palkittu J

 

 Laiva oli kuin olikin aivan täysi, kun kyydissä oli monenmoista kansalaisuutta.  Kiipesimme laivan ylätasanteelle ja pääsimme ihastelemaan vuonolle avautuvaa lähes satumaista näkymää. Risteilyn edettyä, opastava nauhoite kertoi nähtävyyksistä, erityisesti vesiputouksista, jotka oli nimetty vanhojen merimiestarinoiden mukaan. Kuuluisin niistä oli ilmeisesti ”seitsemän sisarta”, joita vastapuoleisen vesiputouksen nimen mukainen ”kosija” oli liehitellyt onnistumatta. Maisemat olivat kyllä aivan mahtavat ja puolitoista tuntia meni hyvinkin nopeasti.



"Seitsemän sisarusta" ja "Kosija"

 

 

Risteilyn ja pienen levon jälkeen lähdimme kohti BrasseriePostenia kovin odotuksin. Päätimme tilata tarjoilijan suositteleman päivän 3 ruokalajin menuun. Avomies otti saman menuun, mutta sai vaihdettua pääruuan loheen, koska sitä oli kehuttu erityisesti. Voi että, olikin hyvää! Varsinkin alkuruokana ollut Brasseriets krema fiskesuppe oli aivan taivaallista! Päivän jälkeen olo oli kuin olisimme saaneet maistaa palan paratiisista.

 

Kolmen ruokalajin menu

 

Hyvästi Geiranger