Etelä-Norjan lauttamatkailua ja hiekkarantoja

Poistuttuamme Lone Campingistä, emme päässeet harmautta pakoon, vaan sää pysyi melko pilvisenä ja sateisena. Suuntamme nokalla oli pikkuhiljaa kohti Norjan etäkärkeä. Valitsimme reitin toistamiseen kulkemaan rannikon saaristojen kautta E39 tietä ja tämän vuoksi matkan varrelle osui jälleen muutama lauttayhteys.

Navigaattorin näyttämä reitti lauttamatkasta

Tällä kertaa lautat eivät olleet mitään pikkupaatteja, vaan melko kookkaita aluksia. Hintakin oli sitten sen mukainen (toinen lautta maksoi 800 kruunua, joka tuli meille hienoisena yllätyksenä). Mukavaa kuitenkin oli se, että lautoilla oli kunnon ravintolat, joista sai niitä meidän himoitsemia katkarapuleipiä!



 

Pienoismalli aluksesta

Saaristomaisemat ovat kyllä niin omanlaatuisa, kivikkoista kalliomaisemaa, lukuisia pieniä saaria, vesistöä joka suunnassa, värikkäitä pieniä kaupunkeja, komeita siltoja ja mikä minusta oli hassua, sadoittain lampaita. Lampaita näkyi kallioilla ja kallioiden välissä olevilla viheralueilla. Kaikilla maatiloilla, joka tuli vastaan, tuntui olevan oma katraansa lampaita.

 

 

Pitkän kiemurtelevan saaristo reitin ja  lauttamatkojen jälkeen aloimme etsiä sopivaa leirintäaluetta ja pian vastaan tulikin Ogna Camping. Päällepäin paikka ei näyttänyt kummoisemmalta, mutta sinne päästyä, tajusimme että leirintäalueen takana oli huikea hiekkaranta merelle. Ranta osoittautui Norjan pisimmäksi hiekkarannaksi ja koska sään takia ranta oli autio, näkymä näytti loputtomalta.

Asuntoautojen leirintäpaikka. Ylempää mäestä löytyi myös pieniä mökkejä.



Aallokkoja

Hiekkaranta näytti loputtomalta

Pieni kevennys vielä loppuun täydellisen kuvan metsästyksestä. Rannalla sain hyvän idean kirjoittaa hiekkaan blogini nimen ja kuvata se, mutta päästyäni asuntoautoon, huomasin täydellisessä kuvassa olevan pikkuinen virhe… ja ei muuta kuin uudestaan rannalle :D

Ei siis näin...



vaan näin!