Ruotsalaisen leirielämän maistiaisia kotimatkalla

Hetki kului kunnes sain päätettyä tämän upean kolmen viikon Norjan reissun blogiin asti. Arkikiireet alkoivat heti kotiin palattua, joten on ollut vaikea palata lomaan ja siitä kirjoittamisen pariin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. J

Jatkaakseni siitä, mihin viimeksi jäin…

Hyvästelimme haikein mielin Marivoll resortin ja lähdimme ajamaan kohti Ruotsia. Yksi lauttamatka Norjan puolella mahtui vielä suunnitelmiin (Horten-  Moss) ja seuraava laiva matka olikin varattu jo kotiinpaluuta varten.

Lautan vuoksi saavuimme nopeasti Ruotsin puolelle ja maisemat vaihtuivat selkeästi taijanomaisista vuonoista ja turkoosista merimaisemista arkisemmiksi ja suomalaisen silmään tutummiksi.

Matkalla päätimme jäädä Sommarvikiin Årjäng Camping och Stugor lomakylään. Vaikkakin tiesimme Ruotsin leirintäalueista  etukäteen jo sen, että joutuisimme hankkimaan erikseen Camping Key Europe kortin, harmitti se silti, koska meillä jo oleva Camping Card International on käynyt hyvin muualla. Muuten kaikki oli kohdillaan, alue oli todella näyttävä ja monipuolinen. Sieltä löytyi lapsille monenmoista tekemistä, paikkaa voisi jopa kuvailla pienoispuuhamaaksi. Aikuisille löytyi myös kaikki tarvittava, kauppa, ravintola ja kauniita maisemia järven äärellä.

Alueen tarjoamia tekemisiä ja maisemia

 

Seuraava vuorokauden saimme viettää Gustavsviks campingissa, joka on nimetty myös yhdeksi Euroopan parhaiksi leirintäalueiksi. Paikka oli yhteydessä Lost City vesipuistoon, jossa emme tällä kertaa käyneet. Muuta aktiviteettia alueelta löytyi kiitettävästi, niin minigolfista leikkipuistoihin ja livemusiikkiesityksiin. Täällä kävimme nauttimassa myös grillipöytäbuffetin. Ruotsissa selkeästi osataan arvostaa caravaanarielämää, koska puitteet ”koppilomalle” oli maksimoitu viihtymiselle pidemmäksikin aikaa.

 

 

Grillibuffettia nauttiessa saimme seurata ruotsalaista musiikkishowta jossa esitettiin mm. Abban kappaleita ja suomalaista Lordia

Seuraavana päivänä Silja Linen Galaxy tuli noutamaan meitä kotiin. Ensimäistä kertaa kolmeen viikkoon pääsimme nukkumaan muualla kuin autossa ja uni olikin aika pätkittäistä (johtuikohan laivan epämukavista sängyista vai siitä tiedosta alitajunnassa, että seikkailu loppuisi tähän tältä osin). Vaikka kotiin palaaminen ja chinchillojeni hakeminen hoidosta kotiin olikin mukavaa, uuden reissun unelmointi alkoi.

Kokemusta rikkaampana ja seuraavaa odotellessa :)

Ihmettelyä ja kummastelua Norjan eteläpuolella

Ihana aamu täydellisten hiekkarantojen vierustalla valkeni keskiviikkona. Caravaanimme lähti kulkemaan kohti Kristiansandia, mutta valitsimme taas rannikkoreitin tietä 44 pitkin (joka myöhemmin yhdistyi jälleen tie 39:ään). Tie 44 olikin yllättävä niin maastoltaan kuin maisemiltaan. Aluksi kuljimme meren vierustalla olevan Magma Geoparkin läpi. Alueen kerrottiin opastaululla olevan  siitä harvinainen, että sen maisemat oli muinoin ollut korkeita vuoria ja hehkuvaa laavaa jotka jäätiköt ovat muovanneet miljoonien vuosien kuluessa nykyiseen muotoonsa. Alue on erityinen myös siksi, että sen kivityyppi on anortosiitti, joka on yleisempi kivilaji kuussa kuin maapallolla. Magma Geoparkin seudulla olisi ollut monen moista turistinähtävyyttä, mutta meiltä ne jäivät tällä kertaa näkemättä, kun köröttelimme kovaa vauhtia eteenpäin.

Egersundi kaupungin ohittamisen jälkeen maisemat olivat suorastaan odottamattomat. Välillä menimme hyvin tiheän ja kauniin vihreän kuin satumaisen metsän läpi, välillä taas serpentiiniteitä ylös ja alas ja toisinaan katosimme hetkeksi vuoren sisään. Emme olisi uskoneet tällaisten maisemien löytyvän enää eteläisemmästä Norjasta.

Ohitettuamme Kristiansandin tiellä E18, noin 10km päästä oikealle puolelle jäi oikea ”shoppailu kylä”. Paikasta löytyi kauppakeskuksia ja "supersize" kauppoja. Olisin halunnut leiriytyä siihen paikkaan ja shoppailla loppupäivän, mutta isäntä ei oikein pitänyt ajatuksesta. Sain kuitenkin käydä pikaisesti Sørlandssenteretin Coop Obs:ssa, kun piti saada lisää lankaa virkkausta varten (ja voi että, siellä olis ollu kaikkea muutakin!)

Ohitimme myös samalla alueella sijaitsevan Dyreparkenin, joka sisälsi eläintarhan ja jonkinnäköisen elämyspuiston. Tuonne ei isäntä enää suostunut enää käymään, mutta lupasi, että pääsen sinne sitten seuraavalla kerralla. J

Jonkin aikaa jaksoimme ajaa vielä eteenpäin Grimstadiin ja sieltä löysimme valloittavan Marivoll resort leirintäalueen. Paikka on aika iso ja siitä löytyy peruspalvelut, mutta ai että, kuinka kauniilla paikalla leirintäalue sijaitsee. En voi muuta kuin näyttää kuvilla, mitä tarkoitan.

Leirintäaluetta sivusi kaunis kävelyreitti, josta kulkijalle aukeni näkymät saaristoon.

Leirintämaisemia saaristossa

Etelä-Norjan lauttamatkailua ja hiekkarantoja

Poistuttuamme Lone Campingistä, emme päässeet harmautta pakoon, vaan sää pysyi melko pilvisenä ja sateisena. Suuntamme nokalla oli pikkuhiljaa kohti Norjan etäkärkeä. Valitsimme reitin toistamiseen kulkemaan rannikon saaristojen kautta E39 tietä ja tämän vuoksi matkan varrelle osui jälleen muutama lauttayhteys.

Navigaattorin näyttämä reitti lauttamatkasta

Tällä kertaa lautat eivät olleet mitään pikkupaatteja, vaan melko kookkaita aluksia. Hintakin oli sitten sen mukainen (toinen lautta maksoi 800 kruunua, joka tuli meille hienoisena yllätyksenä). Mukavaa kuitenkin oli se, että lautoilla oli kunnon ravintolat, joista sai niitä meidän himoitsemia katkarapuleipiä!



 

Pienoismalli aluksesta

Saaristomaisemat ovat kyllä niin omanlaatuisa, kivikkoista kalliomaisemaa, lukuisia pieniä saaria, vesistöä joka suunnassa, värikkäitä pieniä kaupunkeja, komeita siltoja ja mikä minusta oli hassua, sadoittain lampaita. Lampaita näkyi kallioilla ja kallioiden välissä olevilla viheralueilla. Kaikilla maatiloilla, joka tuli vastaan, tuntui olevan oma katraansa lampaita.

 

 

Pitkän kiemurtelevan saaristo reitin ja  lauttamatkojen jälkeen aloimme etsiä sopivaa leirintäaluetta ja pian vastaan tulikin Ogna Camping. Päällepäin paikka ei näyttänyt kummoisemmalta, mutta sinne päästyä, tajusimme että leirintäalueen takana oli huikea hiekkaranta merelle. Ranta osoittautui Norjan pisimmäksi hiekkarannaksi ja koska sään takia ranta oli autio, näkymä näytti loputtomalta.

Asuntoautojen leirintäpaikka. Ylempää mäestä löytyi myös pieniä mökkejä.



Aallokkoja

Hiekkaranta näytti loputtomalta

Pieni kevennys vielä loppuun täydellisen kuvan metsästyksestä. Rannalla sain hyvän idean kirjoittaa hiekkaan blogini nimen ja kuvata se, mutta päästyäni asuntoautoon, huomasin täydellisessä kuvassa olevan pikkuinen virhe… ja ei muuta kuin uudestaan rannalle :D

Ei siis näin...



vaan näin!

Välillä valoa ja toisinaan sadetta tunnelin päässä

Sunnuntaina lähdimme kipuamaan ylös Geiranger vuonon pohjukasta kohti Bergeniä. Maisemat muuttuivat hiljalleen yhä lumisemmiksi. Pysähdyimme reitillämme Djupvasshytta Hotellissa, joka toimi myös jonkinlaisena matkakeskuksena vuorten huipuilla pienen järven rannalla. Paikka oli 1030 metriä meren yläpuolella. Kontrasti edellisiin maisemiin oli huimaava, koska paikoittain puolimetriä korkea valkoisen hohtava lumivaippa ympäröi maisemia.  

 

Matkalla etiäppäin ajoimme läpi monta tunnelia joiden pituus ylsi välillä kahdeksaankin kilometriin. Pieni jännitysmomentti osui myös kohdallemme Loen kylän jälkeen tiellä 15, kun tienpätkä kapeni niin mahdottomasti, että siitä ei samanaikaisesti mahtunut kulkemaan bussi ja meidän asuntomobiili. Lisäksi yksi asuntoauto joka juuri oli ohittanut meidät peilit hipoen, jäi kiinni toisella puolella olevaan ojaan. Jäimme siis hetkeksi puun ja kuoren väliin kun eteenpäin ei päässyt bussin takia ja toinen auto oli jumissa takanamme. Onneksi samaan suuntaan tuleva perässä oleva auto tajusi tilanteen ja peruutti seuraavalle levennyskohdalle ja jäi odottamaan tukkien samalla kulun takaa tulevilta autoilta. Kun jumissa oleva asuntoauto pääsi ojasta pois, pääsisimme lopulta peruuttamaan levennyskohdalle ja päästämään edessä olevan bussin ohi. Valitettavasti en saanut tästä täpärästä tilanteesta kuvaa, koska jouduin itse lähtemään autostamme ulos ja näyttämään tietä, jotta automme sivut ei osuisi seinämiin. Huhhuh, onneksi selvisimme lommoitta!

Tunnelista tunneliin...

 

Seuraavaksi yöpaikaksi valikoitui Jølstraholmen Camping, joka oli noin 200km päässä edellisestä leiripaikasta. Alue sijoittui huoltoaseman ja kaupan kupeeseen, pienen kohisevan kosken varrelle. Puitteet leirintäalueella olivat todella hyvät ja sääkin oli kohdillaan (lämpötilan ollessa +30˚c). Tätä leirintäaluetta voisi suositella erityisesti lapsiperheille, koska siellä löytyi paljon tekemistä, vesiliukumäkineen ja leikkipaikkoineen.

Jølstraholmen Camping ja aurinko paistaa :)

Sää muuttui seuraavana päivänä aika surkeaksi. Koska sää oli niin harmaa, maisematkaan eivät näyttäneet valokuvaamisen arvoisilta, joten taas huomioni vei virkkausharrastus. Muutenkin lumihuippuiset vuoristomaisemat ovat alkaneet jäädä taakse ja ne ovat korvautuneet pimeähköillä tunneleilla, pitkillä silloilla, saaristomaisemilla sekä isommilla kylillä ja kaupungeilla. Seuraava isompi kaupunki matkan päällä oli Bergen, jonka kupeeseen olevaan Lone Campingkiin jäimme seuraavaksi yöksi. En tiedä johtuiko se säästä, viimeisen lomaviikon alusta vaiko siitä, että olimme nähneet jo niin upeita paikkoja matkanvarrella jotka jäivät taakse, mutta tuo camping alue ei jättänyt mitään mieleenpainuvaa vaikutusta meihin.



Voihan harmaus!

 

 

Geiranger - pala paratiisia

Trollstigenistä matka jatkui Eidsdalen laakson läpi kohti kuuluisaa Geirangereria. Kulku lumihuippuisissa vuoristomaisemissa aivan pienten järvien ja jokien vierustalla kävi leppoisasti. Yksi lauttaväyläkin osui matkanvarrelle. Laskeuduttuamme alas vuoristosta kohti Geirangervuonon pohjukassa olevaa kylää, jouduimme ajamaan toistamiseen kunnon serpentiinitietä. Sehän ei meitä haitannut vaan pääsimme jälleen ihailemaan eteemme aukeavia huikeita näkymiä vuorten reunustamalle vuonolle.

Näkymiä matkan varrelta



Näköalatasanteen näkymät Geiranger vuonolle

Näköalatasanteen näkymät kohti kylää

Geiranger on yksi UNESCO:n maailmanperintökohde ja sen kauneus aukeni meille nyt toista kertaa ja entistä paremmin. Olemme käyneet aikaisemmin tässä upeassa paikassa vuonna 2013, mutta silloin jäimme ensimmäiselle leirintäalueelle ja peremmällä olevan Geirangerin kylän salaisuudet jäivät meiltä kokematta.

Tällä kertaa päätimme leiriytyä Geirangerin leirintäalueelle, joka sijaitsee aivan keskellä kyseistä kylää. Tästä paikasta kaikki palvelut, mm. useampi ravintola ja kahvila, monet matkamuistomyymälät, ruokakauppa, hotelli sekä laivasatama olivat 500 metrin säteellä. Koska kaikki tuntui olevan kohdillaan täällä, niin sää, näkymät kuin palvelut, päätimme jäädä kohteeseen pariksi yöksi.

 

Paikkamme leirintäalueella

Isoja risteilylaivoja toi sadoittain turisteja kylään

 

Ensimmäisenä päivänä ihastelimme vain kylää ja sen tarjoamia maisemia. Kylä on hyvin pieni mittasuhteiltaan ja on uskomatonta, kuinka paljon turisteja sinne tuodaan päiväsaikaan busseilla ja risteilijöillä. Onneksi kuitenkin kylä hiljenee iltaa kohti kun suurin osa väestä poistuu niillä kulkuneuvoilla millä sinne oli tullutkin.  

Kylästä kyllä löytyi monenlaista katseltavaa ja seurattavaa. Idyllisen kapean pääkadun kadun varrella on vanhanaikaisen kylän tapaan rakennettuja hirsimökkejä, joihin oli pystytetty puoteja ja ravintoloita.  Nälän yllättäessä, päätimme kokeilla, minkälaista ruokaa saisimme Olebuda Restaurantista. Astuttuamme sisään ravintolaan, meille aukeni kauniin romanttinen, kaunis ja lämmin tunnelma. Ruokakin osoittautui oikein mainioksi ja olimme tyytyväisiä lähtiessämme. Ennen nukkumaan menoa, kävimme vielä laivasatamassa katsomassa seuraavalle päivälle Geirangerin nähtävyysristeilyjen aikatauluja ja päätimme, että lähtisimme kokemaan yhden ”sightseeing” seuraavana päivänä.

 

Seuraavana aamupäivänä lämpötila hipoi 30 astetta ja tiedossa oli 1,5h risteily vuonolle. Lähdimme puolitoistatuntia aikaisemmin varaamaan lippuja satamaan. Päästyämme sinne, lipunmyyjä sanoi, että laiva on loppuunmyyty sillä lähdöllä, johon olisimme halunneet päästä ja seuraava lähti vasta illalla. Myyjä taisi huomata pettymyksen kasvoiltamme ja laittoi meidät jonoon lipuille, jos joku ei tulisikaan lunastamaan varaamiaan lippuja. Sillä aikaa minulle jäi hyvin aikaa shoppailla matkamuistomyymälöissä ja päätimme myös käydä kokeilemassa viereisessä ravintolassa Brasserie Posten:ssa, josko saisimme sieltä jotkut herkulliset voileivät. Odotellessa leipiämme, googlasimme kyseisen ravintolan ja huomasimme, että se oli meriruuastaan oikein kuuluisa Norjassa. Teimme siis siltä seisomalta pöytävarauksen meille illaksi.  Täydellisten lohivoileipien jälkeen lähdimme kyselemään, kävisikö meillä tuuri ja saisimme jonottamamme liput nähtävyysajelulle vuonoon. Aikaa risteilyn lähtöön oli 10 minuuttia ja myyjä sanoi, ettei voi myydä meille lippuja ennen kuin vasta minuutti ennen lähtöä. Jäimme kärkkymään tiskin eteen mahdollisuuksiamme ja minuuttia vaille myyjä sanoi, että nyt hän voi myydä viimeiset kaksi lippua, kun varauksen tekijöitä ei ole saapunut. Meitä lykästi hienosti! Nopean maksun ja laivaan kipityksen jälkeen, odotus oli palkittu J

 

 Laiva oli kuin olikin aivan täysi, kun kyydissä oli monenmoista kansalaisuutta.  Kiipesimme laivan ylätasanteelle ja pääsimme ihastelemaan vuonolle avautuvaa lähes satumaista näkymää. Risteilyn edettyä, opastava nauhoite kertoi nähtävyyksistä, erityisesti vesiputouksista, jotka oli nimetty vanhojen merimiestarinoiden mukaan. Kuuluisin niistä oli ilmeisesti ”seitsemän sisarta”, joita vastapuoleisen vesiputouksen nimen mukainen ”kosija” oli liehitellyt onnistumatta. Maisemat olivat kyllä aivan mahtavat ja puolitoista tuntia meni hyvinkin nopeasti.



"Seitsemän sisarusta" ja "Kosija"

 

 

Risteilyn ja pienen levon jälkeen lähdimme kohti BrasseriePostenia kovin odotuksin. Päätimme tilata tarjoilijan suositteleman päivän 3 ruokalajin menuun. Avomies otti saman menuun, mutta sai vaihdettua pääruuan loheen, koska sitä oli kehuttu erityisesti. Voi että, olikin hyvää! Varsinkin alkuruokana ollut Brasseriets krema fiskesuppe oli aivan taivaallista! Päivän jälkeen olo oli kuin olisimme saaneet maistaa palan paratiisista.

 

Kolmen ruokalajin menu

 

Hyvästi Geiranger